The worst feeling isn't being lonely. It's being forgotten by someone you could never forget.

Tässäpä positiivinen alku tekstille. Johonkin pitää taas purkaa inhottavaa oloa. Jouduit nyt ahdistuneen nuoren valituksen uhriksi. Aaaanywayy... Piti selittää, että minkälainen olo on mulla viimeaikoina ollut...

 

Olen siis sellainen tyyppi, joka miettii liikaa kaikkea ja käy kaikki ”mitä jos” vaihtoehdot läpi, ennenkuin pääsee tekemään mitään. Yleensä päädyn jättää tekemättä, sillä mitä jos blahblah... Jep, tiedostan ongelmani ja välillä teen asialle jotain.

 

Niinniin juujuu se olotila.

 

Tapaat ihmisen, ystävystyt, pidät yhteyttä, puhutte about aina kun mahdollista, jnejne. Jotkut osaavat pitää kaverisuhteita yllä, ja saavat sen kuulostamaan helpolle. Mulle kaverisuhteet on harvinaisen vaikeita, enkä ole hyvä niitä myöskään ylläpitämään. Puhumattakaan niiden aloittamisesta. Huhhuh, siinä vasta homma. :D Tavaksi on jäänyt antaa ajan vaan rullata johonkin ja sitten hyvän tilaisuuden tullen kommentoin jotain hauskahkoa tai relative shittiä väliin.

 

Herranjumala kun en tahdo pysyä aiheessa – vääränlainen taustamusiikki soimassa?

 

Olen tutustunut täällä moneen, jutellut parille ja hymyillyt enemmän tai vähemmän esittäen. Vältän ihmisiin kiintymistä, mitä jos nuo kuitenkin löytävät jonkun kivemman ja lähtevät tämän perskärpäsenä leijailemaan? Ja silloin en osaakaan enään toimia yksin, shit... Sitä en odota. Joten mitä teen? Aamusin, jos tyyppi/tyypit ovat kolmea suuremmassa porukassa, istahdan pois tieltä. En halua olla tunkeileva tai sellainen... Perskärpänen....? En tiedä tähän väliin sopivaa sanaa. Vaikka toiset sanoisivat, että saisin tulla näiden porukkaan, en tunne kuuluvani sinne. Oon ottanu itteeni peruskoulun kiusaamisesta ja tämä ” oot ällöttävä. Älä mee sinne, ne saa syövän ” -juttu on vähän niinko jäänyt päälle. Oops. Noh, opettelen pikkuhiljaa jättämään sen pois. Enköhän mä joskus opi ihmisiä.

 

 

Mun pitäisi hankkia joku ajantappoväline, jota voisin kehitellä ilman nettiäkin. Se koulun netti kun ei ain atahdo yhteistyöhön. Ai jaan phonesta? No thank you. Ei yllä edes megaan ja pingiä 50. Hyhhyh, saan melkein hermoromahduksen siinä latausnopeudessa.

 

Oon suunnitellu piirrostallia, mut itteni tuntiessa siitä ei tulisi yhtään mitään, sillä motivaatiota/inspiraatiota ei riitä niin pitkälle, kuin tarvis. Piirrellyt olen päivittäin, mutten vain yhtä tiettyä hahmoa. Kirjoittelen yleensä yöllä tai iltahämärässä ja nekin tämmöisiä emoilutekstejä. Tarinoida tai roolipelailla voisin pitkästä aikaa, mutten ole onnistunut löytämään ketään, ketä kiinnostaisin sen enempää. Tai sitten en vain osaa kysyä – tai pelata. Piirtopöytäkin pitäisi raahata koululle, yyh.

 

Oonko edistynyn kahdessa ja puolessa kouluviikossa? Vissiin vähän. Verrattuna ensimmäiseen kolmeen päivään pystyn syömään enemmän. En paljoa, mutta silti. Pystyn puhumaan ihmisille vapaammin, enkä piipitä niin paljoa ja mut jopa huomataan. Edelleen ahdistun ja menen lukkoon, jolloin alan häseltämään ja silloin kolisee enemmän tai vähemmän. Tänää kolisi traktorin pellit lattialle opettajan nenän edessä. Well done, me.

 

 

Ja hohhoh olenkos iskenyt silmääni kehenkään? Miksi edes kysyt? :D Tietenkin olen! Cuties, cuties everywhere! Olenhan heitä moikannutkin, tietenkin. … Jopa.

 

 

Mutta hei, taidanpa yrittää pitää unirytmin suht' tasaisena. Yöt teillekin, stalkkerit.